Uhmaikäisen kesytys

Näin illan ratoksi ja hermojen lepuutukseksi tulin pitkästä aikaa kirjottelemaan.

Tää päivä on taas ollu yhtä uhman kanssa painiskelua. Aamulla itkua ja huutoa, illalla itkua ja huutoa. Meikä tyttö kylläistyi ja teki rakkaalle pojalle päiväaikataulun selkiyttämään rutiineja. 

Iltatoimet sujui ainakin mainiosti tän kanssa ja toivottavasti hyvin myös jatkuu. Onhan tämä vähän ankee värimaailmaltaan, mutta selkeempi lapsen silmään kun ei oo tuhatta eri väriä. Sisäinen lastentarhanopettaja päätti vaan, että nyt tämä sotiminen loppuu, kun ei haluu vessaan, ei päiväkotiin eikä varmasti syömään tai nukkumaan. :) 

Aika on kulunut muutosta asti tosi nopeesti ja jouluvalmistelut täydellä tohinalla päällä. Lahjoihin on tuhlailtu rahaa, mutta haitanneeko tuo. Laatikot ja leivät meinaan tehä jouluksi ite ja äiti lupas hankkia kinkun ja tehä rosollia ja pasteijoita. Lupasi ison satsin pastejoita, kun meiän isäntä on niin tykästyny anopin pasteijoihin. :) 

Tänään on ollut koulutehtävä/työhakemuspäivä, kun poitsu oli päiväkodissa. 4 opintopistettä tulis lisää, kunhan opettaja hyväksyy oppimispäiväkirjan. 

Oikein leppoisaa joulunvalmistelua kaikille ja palaillaan taas kunhan keritään.

Isänpäivä

Isänpäivän kunniaksi kattelin vanhoja kuvia tätä kirjoitusta varten. Pikkusiskon kanssa sovittiin et kirjottelen tällasen, että se saa sitten jakaa omassa blogissaankin. 

Tällainen ihana vauvakuva löyty vanhojen kuvien laatikosta. Iskä on tässä 9kk vanha <3

Kuvien seasta löytyi ihania muistoja ja mielikuvia iskästä. Sen kanssa oli aina mukavaa mökkeillä ja käytiin perheen kesken kesäreissuilla yhessä. Iskä oli kova tissuttelija, mutta aika harvoin se onnistui juomisellaan asioita pilaamaan. 

Iskä viihty mökillä ja tykkäs veneillä ja kalastaa. Verkoilla pyydettiin muikkuja ja savustettiin. Muistan aina sen ison kattilan, johon tehtiin suolavesi, jossa muikut sitten savustuksen jälkeen lioteltiin herkuiks.

Tässä kuvassa on iskän vanhemmat eli meidän mummo ja pappa. Ihana parivaljakko. Hemmotteli mut aina ihan piloille. Ala-asteikäisenä tuli useesti mentyä koulun jälkeen mummolle ja papalle tiskaamaan ja herkuttelemaan. 

Iskän NMT puhelin. Pysty soittamaan, mut ei lähettämään viestejä xD. Eikä se kyllä niitä oikein koskaan oppinutkaan lähettämään, vaikka käytössä olikin jos jonkinlaisia kännyköitä.

Iskä hullutteli aina meiän lasten kanssa ja ihania kuvia ois vaikka millä mitalla, missä se on meiän lasten kanssa. 

Mie ja iskä Lappeenrannan satamassa kesäkuussa 1988. Oon kuvassa reilun kuukauden vanha.

Pikkusisko Tiina ja iskä. <3

Harmittaa kovasti, että iskä kuoli samana vuonna, ku oma poikani synty, mutta onneks ehti olla sällin elämässä edes sen hetken. Koskettavin muisto iskän suhteesta sälliin on se, että pari päivää ennen kuolemaansa iskä oli ostanut pojalle villaneuleen joululahjaksi ja antanut mun äidille tuotavaksi meille (asuttiin tuolloin 200 kilsan päässä) . Sälli oli tosi tärkee iskälle ja tuntu, että se aavisti kuolevansa, joten huolehti et poika saa joulupaketin. Itkuhan mulla pääsi, kun avasin kyseisen paketin päivä iskän kuoleman jälkeen. En vaan voinut oottaa.

 

 Harmikseni en löytäny tälle päivälle muuttokamppeitten ja laatikoiden seasta muistitikkua, missä olisi kuvia iskästä vuodelta 2010 eli viimeiseltä vuodeltaan. Iskä kuoli 7.12.2010, 51-vuotiaana alkoholin väärinkätön aiheuttamiin maksaongelmiin, mutta seuraava kuva on mun suosikki.

Seuraava kappale oli iskälle tosi tärkee, ku mummo ja pappa oli kuollut ja toivoi aina, että se myös hänen hautajaisissa esitetään. Kanttori ei suostunut sitä kirkossa esittämään, mutta ihana nuori naispappi, joka iskän siunasi, lauloi sen muistotilaisuudessa.

Petri Laaksonen- Täällä pohjantähden alla

Syyskukkaset

Tuollaiset kukkaset istuttelin talven ratoksi! Hintaa koko komeudelle tuli 6,50€ eli ei paha. Kanervat ja muratin ostin markkinoilta ja havut on mökiltä napsittu kaatoa odottavasta kuusesta. Muratti on yksi miun suosikkikasveista ja jos voisin ni levittelisin sitä pitkin kämppää, mut ei oikein sovellu meiän pojan kukkien poimimisinnon kanssa yhteen. 

Luntakin yrittää sadella, mutta tuskin tuolla määrällä tulee edes maa valkoseksi. Eilen hörpitiin ekaa kertaa glögiä, kun mies siitä kovasti tykkää. Mulla yleensä on mitta täynnä jo ennen joulua. :)

Varhainen keskenmeno

Mainitsinkin jo ekassa kirjoituksessani, että aion kirjoittaa ikävästä kokemuksesta. Keskenmenostani.

Raskausviikolla 6+0 alkoi verinen vuoto. Yöllä olin heräillyt kylkikipuihin, mutta en kiinnittänyt niihin erityisemmin huomiota. Vessassa sitten iski paniikki, kun huomasin vuotavani. Ajatus keskenmenosta, mies reissussa. Minä, koira ja 2,5-vuotias poika keskenämme. Soitteluitten jälkeen ihana äitini riensi kesken työpäivän apuun ja vei päivystykseen. Pääsin ultraan, mutta odottelu synnytysosaston käytävällä, tuoreiden vanhempien ja pienten suloisten vastasyntyneiden kulkiessa ohi, oli tuskaa ja kyyneleitten pidättely mahotonta. Sisimmässäni olin varma, että tää vauva ei koskaan syntyisi. Ultrassa ei saatu selvyyttä, onko kyseessä keskenmeno vai kohdunulkoinen raskaus.

Nyt olen käynyt kahdesti laboratoriossa ja istukkahormooni on laskenut kolmeen. Alle viisi katsotaan normaaliksi. Kohdallani siis kyseessä spontaani keskenmeno. Vaikeinta on ollut sopeutua ajatukseen, ettei sitä lasta koskaan syliinsä saakaan, vaikka ehti niin kovasti jo innostua ja suunnitella kaikkea. Luotin liikaa siihen, että eka raskauteni sujui hyvin, joten tuskin tässäkään olisi mitään erikoista. Toisin kävi.

Onneksi rakas pieni poikamme piti äitiä järjissään ja lohdutti. Ja eihän maailma tähän kaatuisi. Aina voi yrittää uudelleen. Syystä tai toisesta lapsi ei vain pysynyt matkassa pidempään ja todennäköisesti ei ollut riittävän terve alkio elääkseen. Luonto hoiti tehtävänsä, vaikka se pahalta tuntuikin. Kiitos tuesta myös rakkaalle ystävälle, joka kuunteli ja lohdutti puhelimitse.

Toivon, että kirjoittamalla keskenmenostani tänne, joku vastaavassa tilanteessa oleva voisi hyötyä kokemuksestani ja voin kertoa, että fyysinen kipu ja henkinen tuska häipyy, mutta muisto jää. 

21.9. Tää oli mun teemakappale keskenmenon aikaan kuvas hyvin tunteita! Yhtäaikaa kerto tunteista keskenmenoa koskien ja samalla siitä onnesta mitä tunsin, kun on tuo rakas pieni poika olemassa!
 http://www.youtube.com/watch?v=cDXwxcPqBVM

Askartelua

Edellisestä kirjoittelusta onkin jo aikaa! Nyt sitten tulee juttua senkin edestä. 

Tein tuossa parisen viikoa sitten sällille telkkarin isin ostaman luotaimen pahvilaatikosta. Askartelumaalia pintaan ja napit nappuloiksi. Kaukosäädin tietysti myös piti tehdä. Nyt telkkari on lähinnä huoneen koristeena. 

Viime yönä, kun uni ei tullu mielessä pyörivien askarteluideoitten takia, ni päätin askarrella päivällä kerätyistä vaahteranlehdistä tällaisen "ruusu"kimpun. http://haha.nu/creative/how-to-make-roses-from-maple-leaves/ Tuolla on ohje ruusuihin. Tänään sitten jatketaan kaikkea ihanaa näpertelyä syksyisten asoitten parissa. Haaveilen myös pientä risuruukkua tuolle kimpulle ja haluaisin laittaa ne yhdessä ovikoristeeksi. Katotaan saisinko sellaista aikaan.

Vuohi

Tänään ollu pojalla (2,5 vuotta) ollut känkkäränkkä kylässä ja vasta nyt ilta kohti on mieli parantunut. Kaikkea hassuakin on kyllä tapahtunut. Laitoin poitsua auton istuimeen, kun hää yht'äkkiä päätti rapsuttaa mua päästä. Kysyin, että "luulitko äitiä Wilmaksi", joka on siis meidän koira niin poika tuumas: "muohi" eli vuohi.. Revettiin siskon kanssa nauruun ja käkäteltiin pitkän aikaa.Muutettiin lähemmäks mun perhettä maaliskuun lopussa ja oon tykänny. Mukava viettää aikaa itelle tärkeitten ihmisten kanssa.

1.kirjoitus

Sähläsin ja hävitin ekan version tästä eli uusiks meni!

Ajatus tästä blogista on peräisin alkujaan pikkusiskolta, jonka mielestä osaan neuvoa ihmisiä asioissa, kuten asfaltti-ihottuman hoidossa. Eilinen kokemus herätti halun alkaa oikeasti kirjoittamaan omaa blogia. Koin jotain niin ikävää ja samalla toivon, että voisin asiasta kirjoittamalla auttaa jotakuta toista samassa tilanteessa. Palaan aiheeseen myöhemmin.

Olen tällä hetkellä kotiäitinä, joten blogissa varmasti esillä perhe-elämä ja siihen tavalla tai toisella liittyvät jutut. Toivottavasti myös blogia lukevat tuovat esiin toiveita aiheista, joista voisin kirjoittaa.