Varhainen keskenmeno

Mainitsinkin jo ekassa kirjoituksessani, että aion kirjoittaa ikävästä kokemuksesta. Keskenmenostani.

Raskausviikolla 6+0 alkoi verinen vuoto. Yöllä olin heräillyt kylkikipuihin, mutta en kiinnittänyt niihin erityisemmin huomiota. Vessassa sitten iski paniikki, kun huomasin vuotavani. Ajatus keskenmenosta, mies reissussa. Minä, koira ja 2,5-vuotias poika keskenämme. Soitteluitten jälkeen ihana äitini riensi kesken työpäivän apuun ja vei päivystykseen. Pääsin ultraan, mutta odottelu synnytysosaston käytävällä, tuoreiden vanhempien ja pienten suloisten vastasyntyneiden kulkiessa ohi, oli tuskaa ja kyyneleitten pidättely mahotonta. Sisimmässäni olin varma, että tää vauva ei koskaan syntyisi. Ultrassa ei saatu selvyyttä, onko kyseessä keskenmeno vai kohdunulkoinen raskaus.

Nyt olen käynyt kahdesti laboratoriossa ja istukkahormooni on laskenut kolmeen. Alle viisi katsotaan normaaliksi. Kohdallani siis kyseessä spontaani keskenmeno. Vaikeinta on ollut sopeutua ajatukseen, ettei sitä lasta koskaan syliinsä saakaan, vaikka ehti niin kovasti jo innostua ja suunnitella kaikkea. Luotin liikaa siihen, että eka raskauteni sujui hyvin, joten tuskin tässäkään olisi mitään erikoista. Toisin kävi.

Onneksi rakas pieni poikamme piti äitiä järjissään ja lohdutti. Ja eihän maailma tähän kaatuisi. Aina voi yrittää uudelleen. Syystä tai toisesta lapsi ei vain pysynyt matkassa pidempään ja todennäköisesti ei ollut riittävän terve alkio elääkseen. Luonto hoiti tehtävänsä, vaikka se pahalta tuntuikin. Kiitos tuesta myös rakkaalle ystävälle, joka kuunteli ja lohdutti puhelimitse.

Toivon, että kirjoittamalla keskenmenostani tänne, joku vastaavassa tilanteessa oleva voisi hyötyä kokemuksestani ja voin kertoa, että fyysinen kipu ja henkinen tuska häipyy, mutta muisto jää. 

21.9. Tää oli mun teemakappale keskenmenon aikaan kuvas hyvin tunteita! Yhtäaikaa kerto tunteista keskenmenoa koskien ja samalla siitä onnesta mitä tunsin, kun on tuo rakas pieni poika olemassa!
 http://www.youtube.com/watch?v=cDXwxcPqBVM

Askartelua

Edellisestä kirjoittelusta onkin jo aikaa! Nyt sitten tulee juttua senkin edestä. 

Tein tuossa parisen viikoa sitten sällille telkkarin isin ostaman luotaimen pahvilaatikosta. Askartelumaalia pintaan ja napit nappuloiksi. Kaukosäädin tietysti myös piti tehdä. Nyt telkkari on lähinnä huoneen koristeena. 

Viime yönä, kun uni ei tullu mielessä pyörivien askarteluideoitten takia, ni päätin askarrella päivällä kerätyistä vaahteranlehdistä tällaisen "ruusu"kimpun. http://haha.nu/creative/how-to-make-roses-from-maple-leaves/ Tuolla on ohje ruusuihin. Tänään sitten jatketaan kaikkea ihanaa näpertelyä syksyisten asoitten parissa. Haaveilen myös pientä risuruukkua tuolle kimpulle ja haluaisin laittaa ne yhdessä ovikoristeeksi. Katotaan saisinko sellaista aikaan.