Hemmottelutikut osa 7-9: onnistuneita ja ei niin onnistuneita yrityksiä

Torstaina oli hyvinvoititikkujen 7. päivä. Aamulla lisättiin Wilma-koiran kanssa hyvinvointia rauhallisella pikkulenkillä lähimetsässä maisemia ihastellen.

7. päivänä oli vuorossa lukeminen. Päätin lukea kirjaa Varoitus! Älä niele nauloja! Kummallisia käyttöohjeita. Kirjaan on koottu hauskoja käyttöohjeita.

Käyttöohjeet on melko selkeästi amerikkalaisia, koska osa niistä on aivan älyttömiä. Koska nauru pidentää ikää ja helpottaa myös kipua, kirjoitan tähän miun nauruhermoa kutittaneita käyttöohjeita kirjasta.

"Ota kaksi tablettia, kunnes nukut pois" ja "Ota yksi kapseli suun kautta kolmesti päivässä, kunnes kaikki on loppu" vetosivat miun huumorintajuun erityisen tehokkaasti. Kertookohan se jotakin jostakin jotenkin.....😀

"Huomio: Poista lapsi ennen kuin varastoit rattaat." AIJAA! Oikeasti??? 

"Varo ihmisiä." Katukylttikin sen tietää.

Päivä 8 oli yställe soittaminen. Eilinen oli valitettavasti sen verran touhukas etten ehtinyt ihmisten aikaan soitella kenellekään. Hyvä ystävä on kuitenkin mielessä ja puhelu hänelle on muutenkin ajankohtainen, joten toteutus tulee heti, kun se aikataulullisesti on mahdollista.

Pikkuneidin eilinen vapaapäivä alkoi sohvalla Wilman kanssa. Wilma ei ole koskaan tykännyt siitä, kun tassuihin kosketaan, mutta neiti sai istua hyvän tovin tassu kädessä ja Wilma mummelikin oli rento. Iän karttuminen on tehnyt Wilmalle hyvää muutenkin. 14 vuotta tuli loppusyksyllä täyteen. Myö ollaan saatu ihana kainalossa lullutteleva kaveri aiemman ikivauvan tilalle.

Näillä murusilla on muuten sama syntymäpäivä. ♡

Tänään aamu alkoi pitkillä unilla ja rauhallisella pötköttelyllä. CRPS ystävä riipi herätessä varpaita, mutta en antanut sen haitata rauhaa. Toivottavasti kivut eivät pääse voitolle myöhemminkään. Tällä hetkellä varpaat ovat ehkä jopa kipeämmät  kuin aamulla ja lonkkaa juilii.

I've made it from the bed to the armchair.
There's no stopping me now.

9. päivän tikku tänään oli taiji tai tai chi lähteestä riippuen. Neiti sai pitkästä aikaa ottaa tikun, mutta tulos ei ollut tälläkään kertaa mieluisa vaan tylsää.

 Sivusto taiji.fi kertoo taijin ja energisemmän qigongin olevan ikivanhoja terveysharjoituksia. Taijitä on tutkittu sivuston mukaan Amerikassa paljon, nimenomaan sen terveyshyötyjen osalta. Qigongista kehittynyt taiji on sarja koordinoituja, rennosti ja virtaavasti tehtyjä liikkeitä.  Energiankulutukseltaan taiji on sivuston mukaan rauhallisuudestaan huolimatta yllättävän tehokasta, 280 kaloria tunnissa. Sivustolla kerrotaan laskettelun kuluttavan tunnissa 350 kaloria.

Itse tutustuin taijihin teini-ikäisenä äitini kanssa. Kävimme viikottain yhdessä bodybalance tunnilla, jossa osa tunnista tehtiin taijitä. Nuo tunnit olivat meiän yhteistä laatuaikaa.

Taiji tuli mieleeni sairaslomalla, kun tuskastuin kotona olemiseen ja liikkumattomuuteen. Muistin taijin rauhalliset, rennot liikkeet, joita saattaisin voida pienissä määrissä tehdä jalkakivuista huolimatta. Kaivoin esiin youtubesta videoita, joiden avulla voisin tehdä taijitä kotona. Tänään aamupäivällä isi ja sälli lähti käymään kaupassa ja sillä aikaa neiti peuhasi sohvalla. Miulla oli siis melko rauhallinen hetki tehdä harjoitus.
Mie oon tehnyt sairaslomalla Taiflown aloittelijoille sopivia ohjelmia. Tänään tämän:  Tai chi 5 Minutes a Day Module 03 - Easy For Beginners. 5 minuuttia oli tämänpäiväisillä kivuilla tarpeeksi, mutta rauhoitti mukavasti mieltä. Videolla myös toistetaan harjoitus uudestaan ilman puhetta. Siten saa noin 10 minuutin ohjelman tehtyä.

Tänään olisi tarkoitus viettää rauhallinen päivä, koska huomenna reissataan sällin turnaukseen koko päiväksi.

Hyvinvointitikut osa 5 ja 6: askartelua ja mindfulnessia

Osat 3 ja 4 tosiaan sisältyivät tuohon aiempaan postaukseen.

Tiistain ahdistupäivänpäivän tikku oli askartelu. Aiemmin päivällä asioitten hoitamisen lomassa olin piirrellyt tuollasen keijukuvan. Teen nopeita piirroksia usein puhelimessa esimerkiksi asiakaspalveluun odotellessa. Sitten muokkailin kuvaa vähän kuvankäsittelyllä.  Askarteluista työn alla on ollut jo pitkään aloittaa minikasvihuoneeseen puutarhan askartelu. Sen siis aloitin aloitin, vaikka pitkälle en kyllä päässyt johtuen häiriötekijästä nimeltä perhe. Tein pohjan ja kävin materiaalit läpi. Varisten virkkailua koitin myös jatkaa nojatuolissa illalla, mutta ei siitä enää mitään tullut. Olen luvannut tehdä kolme alla olevan kuvan mukaista varista ja hatut heille.

Kivut ovat, niinkuin arvelinkin, tuon KELA hässäkän myötä voimistuneet, mutta olen koittanut ajatella muuta ja kääntää ajatukset parempaan. Ajoittain se on kyllä pirullisen vaikeaa.

Niinpä eilinen mindfullness tikku toi vaivaan toivottua helpotusta. Tietoinen rauhoittuminen asioiden hoitamisen keskellä rentoutti ja sai mieltä virkeämmäksi. Mindfulness "videoista" suosikkejani on Kupariketun julkaisemat pätkät. Niitä olen tehnyt välillä lasten kanssa niin kotona kuin töissäkin. Tällä kertaa kuuntelin tämän:
https://www.youtube.com/watch?v=PJDLMQ9Jvlk

Mutta äsken etsiessäni löysin myös hemmottelumeditaation, joka olisi myös voinut olla hyvä:
https://www.youtube.com/watch?v=b8NiXWDHp94

Mukavammissa merkeissä päästiin siis kohti loppuviikkoa. ♡

Hyvinvoinnista pahoinvointiin ja toivottavasti takaisin

Melkoista meininkiä taas takana. Hyvinvointitikuista ei postauksen täyttäviä juttuja ole tullut. Toissapäivänä oli ohjelmassa kahvit pihalla tai kahviossa. Käytiin uimahallissa äitini ja lasten kanssa. Äiti tarjosi miulle nautiskeltavaksi pullakahvit uimahallin kahviossa. Tuoretta pullaa mutustelin oikein ajatuksen kanssa nautiskellen.

Eilinen tikku neuvoi kehumaan itseä, mikä on miulle näköjään hirvittävän vaikeata. Mietin jo, että tämän tikun voisi vaihtaa unelmointiin, koska sitä harrastan tiuhaan muutenkin, mutta voisin tehdä sen joskus ajatuksella ja ihan vaan unelmoinnin vuoksi. Kehuminen jäi eilen muutenkin välistä, koska...

Olen odotellut KELAsta sairauspäivärahapäätöstä nyt puolitoista kuukautta. Helmikuun puolessa välissä tuli kielteinen päätös, jonka mukaan esitetyn selvityksen perusteella miuta ei voida pitää työkyvyttömänä. No, arvasinhan mie tämän, koska B-lausunnossa työkyvyttömyyden syitä ei lääkäri ollut juurikaan osannut tarkentaa, koska hän ei ole työterveyslääkärini. Mutta syy miksi en valittanut päätöksestä on se, että päivää ennen kielteistä päätöstä oli asiointipalveluun tupsahtanut "uusi hakemus". En siis itse ole toimittanut sinne hakemusta vaan hakemus oli KELAN asiakaspalvelun mukaan otettu uudelleen käsittelyyn A-todistuksen perusteella??? A-todistus oli kyllä toimitettuna jo aiempaa päätöstä varten. Ajattelin kuitenkin, että hyvä on, asia selviää sittenkin. Toimitin työterveyslääkärini tekemän B-lausunnon KELAan ja perässä on menossa selvitys mielenterveyspalveluista koskien työkykyäni.

Eilen huomasin tämän mysteerihakemuksen hävinneen asiointipalvelusta, joten soitin heti asiakaspalveluun, josta kerrottiin minulle tulevan kysely siitä, haluanko valittaa 11.2. annetusta päätöksestä. Eli hakemus ei siis ollutkaan uudelleen käsiteltävänä. TOTTAKAI HALUAN VALITTAA. Tein valituksen heti ja toimitin liitteetkin samantien. Nyt odotan taas.

Jotta päivä olisi vielä viimeisen päälle mukava oli kotona vielä illalla oikein kunnon yhteenotot sällin kanssa aivan mitättömästä asiasta ja jouduin sitä selvittelemään iltamyöhään asti.

Niinpä olen tänään selvitellyt raha-asioita ja laittanut hakemuksia itku silmässä ahdistus taivaissa. Hyvinvointitikkua en ole vielä edes ajatellut, mutta aion sen kyllä tänäänkin tehdä. Palaan siihen myöhemmin. 

https://thinkhapppy.tumblr.com/

Tällä ajatuksella tähän päivään! TÄMÄKÄÄN vastoinkäyminen ei vielä riittänyt nujertamaan miuta, mutta mattoa tempaistiin jälleen kerran jalkojen alta. Kipua kohti, koska sitähän nämä vastoinkäymiset tuottaa. Teen vielä joskus kokonaisen postauksen mielialan ja henkisen hyvinvoinnin vaikutuksesta kipuun. Nyt takaisin hyvinvointia ja parempaa arkea metsästämään. ♡

Hyvinvointitikut osa 2: Rento tunnelma, voimabiisejä ja jääkiekkoa

Aamulla herätessä vastassa oli pieni neiti, joka halusi hakea miulle "puikon" eli hyvinvointitikun. Vähän jouduin toppuuttelemaan, mutta puolenpäivän aikaan neiti sai luvan mennä tikkukupille ja ottaa yhden. Ilme oli hulvattoman hämmästyneen pettynyt, kun eilisen yhteismeikkailun jälkeen tuli tikku tekstillä lämmintä vaatetta, viltti ja hyvää musiikkia. "Haluun ottaa toisen" hää tuumaili, mutta pidin pääni ja kielsin valikoimasta. Sen teen, mikä tulee. Onhan kyseessä kuitenkin miun hyvinvointia varten tehdyt tikut. Neiti selvisi järkytyksestä ja ymmärsi pointin. Painui sitten leikkimään, kun noin huono tekeminen tuli valikoitua. Tosin huonoa tuulta neidillä riittikin sitten pitkin päivää enemmän kuin tarpeeksi ja muillekin jaettavaksi. Tällä hetkellä ikävintä on se silmitön raivo, joka saa neidin mielipuoliseksi pienestäkin vastoinkäymisestä.

Tuumasta toimeen! Etsimään parhaat löhöilyhousut, ihanin neule ja kahdet villasukat. Villasukista on tullut selviytymiskeino miun kylmästä ärsyyntyvän CRPS ystävän kanssa. Parhaimmillaan jalassa on kolmet päällekkäin. Alimmaiseksi laitan aina Partioaitasta ostetut ohuet merinovillasukat. Niistä löytyy muuten ihania kuoseja. Sen jälkeen laitan jalkaan anopin neulomat villasukat. Yhdet tai kahdet. Alemmat tietenkin ohuemmat kuin päällimmäiset. Onneksi on anoppi, joka jaksaa neuloa! ♡

Seuraavana järjestelyissä oli vuorossa nojatuoli. Miun uskottu luottokaveri, jonka mies kantoi olohuoneeseen syksyllä, kun kivut vain paheni. Istuinosan päällä virittelen useasti yläasteella tekemäni viltin, jotta kipeätä jalkaa ei ärsytä kylmä keinonahka. Vaniljantuoksuinen kynttilä lähelle palamaan, kuulokkeet korville ja voimabiisejä -soittolista soimaan. Täydellisyyttä hipovaa nautiskelua.

Voimabiisejä -spotify soittolistalle on valikoitunut suosikkibiisejä ja jollain tavalla puhuttelevia kappaleita. Sama lista on kovassa soitossa siivotessa ja jaksan paremmin tehdä kotitöitä. Listalla on seuraavat kappaleet:

Mitra - Äkkisyvää

Janna - Sä et ole hullu

Janna - Anna mä puhallan

LEO&Janna - Mul on sut

Jenni Vartiainen - Suru on kunniavieras

Mikael Gabriel - Kipua

Cheek - Niille joil on paha olla

Brädi&Toni Virtanen - Hätähuuto

Erin - Älä tule hyvä tyttö

Elastinen - Supervoimii

Elastinen - Eteen ja ylös

Kristiina Brask - Tuulilasin nurkkaan

Juha Tapio - Kelpaat kelle vaan

Christina Aguilera - Fighter

Stacie Orrico - Stuck

Suvi Teräsniska - Jos olisin mun mies

Suvi Teräsniska - Päästä mut pois

Suvi Teräsniska - Puolikas

Sanni - Että mitähän vittua

Petra - Siihenkään ei kuole

Jari Uutela - Myyrinmurtaja

Irina - Pokka

Irina - Kymmenen kirosanaa

Irina - Haluun olla yksin

Irina - Kaaoksen keskellä

Hanna Pakarinen - Go Go

Hanna Pakarinen - Fearless

Kaksio - Tyttö tanssii vaan

Jannika B - Aamun takana

Lauri Tähkä - Blaablaa

Ellinoora - Elefantin paino

Ellinoora - Leijonakuningas

Kaija Koo - Supernaiset

Kaija Koo&Cheek - Nää yöt ei anna armoo

Haloo Helsinki - Hulluuden highway

Apulanta - Koneeseen kadonnut

Tiktak - Sankaritar

Gimmel - Roviolla

HIM - In joy and sorrow

Uniklubi - Kukka

Stella - Aamun kuiskaus

Pink - So what

Pink - Raise your glass

Pink - Walk me home

Limp Bizkit - Behind blue eyes

Sonata Arctica - Tallulah

Meghan Trainor - All about that bass

Awareness song about CRPS on myös ihana ja omaakin elämää kuvaava kappale, jonka kuuntelen usein. Löytyy youtubesta helpoiten CRPS song nimellä. 

Illemmalla vietin aikaa sällin kanssa ja käytiin jääkiekkopelissä. Voitetuilla lipuilla. Meidän pojat voitti ihme kyllä. En tunnusta olevani kova lätkäfani ja huomaan ärsyyntyväni aikuisten miestin tuuppiessa ja tapellessa. Mutta kotona istumiselle jäähallikäynnit on mukavaa vaihtelua. Olen tämän vuoden puolella käynyt pelejä katsomassa jo kolmesti. Tosin edellisestä kerrasta onkin sitten niin pitkään, että vanha tuttu kannustushuutokin oli laiskistunut yhden taputuksen lyhyemmäksi. Migreeni ja väsymys yhdistelmä häiritsi katsomista ja kannustamista, mutta seura oli hyvää alun kännykänpyytelykiukuttelun laannuttua. Kaikkiaan ihan ok päivä. Kivaa tekemistä, mutta ei niin kivaa kiukkua ja kipuja päässä sekä jalassa.

#kumminkaa #saipa #lprseurakunnat 

Hyvinvointitikut osa 1: Meikkipäivä

Aamulla meinasi mennä aika pelkkään makoiluun, kun olin yöllä kotiutunut päivystyksestä vasta kahden aikaan. Miulla oli outoa puutumisen tunnetta oikealla puolella kasvoissa. Niinpä parin puhelinkeskustelun jälkeen hoitajan kanssa päädyttiin siihen, että menen käymään paikan päällä. Onneksi kaikki oli kunnossa ja hermo ilmeisesti saanut vain kylmää.

Onneksi muistin tikut ja väänsin hemmotteluajatuksen voimalla itseni sohvalta ylös. Tänään hyvinvointitikuista (päätin nimetä ne näin) valikoitui mieluinen meikki. Joka tapauksessa oli tarkoitus vaalentaa hiuksia vähän, niin aloitin siitä. Hiustenvärjäämisen jälkeen pääsin meikkaamaan. Mie käytän paljon edullisia meikkejä, silloin harvakseltaan, kun meikkaan enemmän. Niinpä näistäkin suurin osa on niitä edullisempia tuotteita. Kaikki on myös tuotteita joihin palaan aina uudestaan. Lista on siinä järjestyksessä, missä meikin naamalleni laitoin.

- Rimmelin insta fix&go kiinnityssuihke käytän tätä ennen ja jälkeen meikkaamisen

- Essence vedenpitävä you better work tinted day cream meikkivoiteena sävy 10 light

- Essence all about matt fixing compact powder puuteri

- Essence matt touch blush poskipuna sävy 60 cherry me up!

- Essence eyebrow designer kulmakynä sävy 04 blonde

- Loreal Paris Tattoo signature eyeliner extra black

- Essence long lasting eye pencil kajaali 01 black fever

- Maybelline luomiväri sävy 605 Beige Nude

- Essence Be an Original! Luomiväripaletti 05 dare to be bold! Käytin vaalea ja tummempaa kullan sävyä

- Essence I♡Extreme vedenkestävä volume mascara ultra black

- Forever Sonya Delicious Lipstick sävy 407 Guava. Tätä ei valitettavasti taida enää olla myynnissä, mutta on miun suosikkihuulipuna kirkkaanpunaisen lisäksi.

- H&M Midnight muse body mist. Ihanan tuoksuinen hitusen voimakkaamman tuoksuinen mist. Saman sarjan Caribbean crush tuoksua käytän arkituoksuna. 

Ennen meikkaamista 

Meikkaamisen jälkeen

Tottakai, kun meikkamisen vaiva oli nähty, niin mieli alkoi tehdä ihmisten ilmoille. Niinpä käytiin kaupoilla ja leikkipaikalla kauppakeskuksessa neidin ja miun siskon kanssa. Oli hyvä päästä vähän pois kotoa, kun naama on edelleen oudon tuntuinen ja jalka juimii väsymyksen takia. Päätin kuitenkin uhmata CRPS ystävääni ja kulkea kaupoilla ilman keppejä. Mukava päivä, nätti meikki ja iloinen olo on juuri niitä asioita, mitä tarviin nyt elämään kivun ja masentuneen mielialan keskelle. ♡

Löytyi päivän teemaan sopiva tekstikin. 

Ihana temppuneiti tuumaili miulle kotona vaatteistaan, että "nyt mie näytän lapselta, 

mil on tylsät vaatteet!" 😁 Hää valitsi siis itse legginsit, mutta paidan valitsin mie. Paita ei ollut mieluinen. Kampaus on jo päivän toinen. Aiemmin kokeiltiin prinsessalettikampausta, mutta hiuksissa on niin paljon pituuseroa, että oli vaikeaa toteuttaa tämä kampaus.

Sälli muuten seikkaili kaverillaan ja jäi siksi kyydistä tällä reissulla. Hää oli kyllä käynyt kiipelyseinillä kiipeilemässä, joten ehkä lepo tuli tarpeeseen. 

Hyvinvoinnista huolehtimista

Miulla on ollut mieli maassa viime aikoina ja olen katsellut paljon videoita youtubesta ja vastaan tuli video, jossa perheenäiti oli päättänyt ottaa itselleen aikaa muistaakseni puoli tuntia päivässä. Hän kirjoitti jätskitikkuihin asioita, joiden ajatteli lisäävän hyvinvointiaan ja toteutti yhden päivässä. Mie tein itselleni tänään samanlaiset tikut. 

Valitsin tikkuihin asioita, joista nautin ja keksin niitä 14 kappaletta. Ensin suunnittelin seitsemää, mutta ideoita tuli enemmän. On ainakin riittävästi vaihtelua, ettei ala kyllästyttää. Aikaa käytän näihin sen mukaan mikä tuntuu hyvältä, mutta kaikki asettuu 10-30 minuutin välille. Eli joka päivä noukin kiposta yhden tikun ja toteutan siinä lukevan homman. 

Jos kuvasta ei saa selvää, niin tällaisia tekemisiä niihin keksin:
Kasvohoito
Käsien hoitaminen ja kynsien lakkaaminen
Jalkakylpy
Miellyttävä meikki
Itsensä kehuminen tai positiivisuuspäiväkirja
Musiikkia viltin alla
Puhelu ystävälle
Lukeminen
Taiji
Mindfulness
Askartelu
Värityskirjan värittäminen
Kahvittelu pihalla tai kahvilassa
Kahvi ja herkku

Ystäväni ja viholliseni CRPS

Meistä on tullut melkoinen taistelupari CRPS:n kanssa. Se on sellanen omalaatuinen kaveri, että se tahtoo viedä jalat miun alta. Hyvinä päivinä tää kaveri antaa miun herätä kivuitta vaan palatakseen heti kimppuun hyörimään, kun nousen jaloilleni. Huonoina päivinä ei oo hetken taukoa, ettei tää k**ipää oo kimpussa repimässä ja roihuttamassa miun jalkaa. Eikä tää oo mitään pientä nipistelyä vaan vaihtelua vmäisen polttelun ja armottoman puukoilla ja salamoilla tökkimisen välillä.

Tällasen piirustuksen tein yhtenä kivuliaana unettomana yönä tästä "ystävästä" kaikkine apuvälineineen:

Tää on tällanen ilkikurinen, riehuva kakara, kaikkine tulisine hiuksineen, salama käsineen ja neulajalkoineen. Hyvällä tuulella ollessaan se kutittelee hetken vaan höyhenellä ja lähettää elohiiren reissulle reittä pitkin. 

Tää on siitä ikävä ystävä, että se haluaa miun jakamattoman huomion. Miun tarvii hätyytellä sitä lääkkeillä ja erilaisilla kuntoutusmenetelmillä. Lapset joutuu nykyään kattomaan, ku mie istun hoploppireissut tän kaverin kanssa. Jos sitten eksyn sinne kiipeilemään tai trampalle hyppimään, on tää kaveri heti mustasukkainen ja tökkimässä. Se vie ulkoilustakin vauhdin pois. Uskallapa mennä mäenlaskuun tai majanrakennushommiin. Tää kaveri ei nimittäin viihdy hyvin kylmässä vaan kaipaa suojakseen monet kerrokset villasukkia ja välihousuja. Jos ei se niitä saa se ottaa järeet keinot käyttöön, että muistan seuraavalla kerralla verhoilla sen asianmukaisin varustein. Hyvin varustettunakin ulkoilu ei oo sen lempparihommaa ja sen mielenkiinto loppuu nopeesti. Kesä on ollu tähän mennessä tän kaverin lemppariaikaa. 

Ennen lenkkeily kuulu inhokkiliikuntamuotoihin, mutta tän kaverin tultua kuvioihin on tullut myös armoton hinku päästä vaikka ihan vaan pikkuriikkiselle lenkille. Sillon on parasta varata mukaan kyynärsauvat ja urheilumieltä, koska lenkillä kokeillaan kumpi kyllästyy ensin: jalassa asuva CRPS vai mie. Yli kilometrin on turha kuvitella pääsevänsä, jos ei halua ekstremeurheilla ja katsoa, koska se jalka lähtee alta.

Tällasen kaverin oon itelleni saanut ja sen kanssa elelen. Meillä on koulutusvaihe menossa ja toive siitä, että tää kaveri oppis tavoille on suuri, mutta en laittais silti vielä päätäni pantiksi. 😀