Hyvinvointitikut osa 2: Rento tunnelma, voimabiisejä ja jääkiekkoa

Aamulla herätessä vastassa oli pieni neiti, joka halusi hakea miulle "puikon" eli hyvinvointitikun. Vähän jouduin toppuuttelemaan, mutta puolenpäivän aikaan neiti sai luvan mennä tikkukupille ja ottaa yhden. Ilme oli hulvattoman hämmästyneen pettynyt, kun eilisen yhteismeikkailun jälkeen tuli tikku tekstillä lämmintä vaatetta, viltti ja hyvää musiikkia. "Haluun ottaa toisen" hää tuumaili, mutta pidin pääni ja kielsin valikoimasta. Sen teen, mikä tulee. Onhan kyseessä kuitenkin miun hyvinvointia varten tehdyt tikut. Neiti selvisi järkytyksestä ja ymmärsi pointin. Painui sitten leikkimään, kun noin huono tekeminen tuli valikoitua. Tosin huonoa tuulta neidillä riittikin sitten pitkin päivää enemmän kuin tarpeeksi ja muillekin jaettavaksi. Tällä hetkellä ikävintä on se silmitön raivo, joka saa neidin mielipuoliseksi pienestäkin vastoinkäymisestä.

Tuumasta toimeen! Etsimään parhaat löhöilyhousut, ihanin neule ja kahdet villasukat. Villasukista on tullut selviytymiskeino miun kylmästä ärsyyntyvän CRPS ystävän kanssa. Parhaimmillaan jalassa on kolmet päällekkäin. Alimmaiseksi laitan aina Partioaitasta ostetut ohuet merinovillasukat. Niistä löytyy muuten ihania kuoseja. Sen jälkeen laitan jalkaan anopin neulomat villasukat. Yhdet tai kahdet. Alemmat tietenkin ohuemmat kuin päällimmäiset. Onneksi on anoppi, joka jaksaa neuloa! ♡

Seuraavana järjestelyissä oli vuorossa nojatuoli. Miun uskottu luottokaveri, jonka mies kantoi olohuoneeseen syksyllä, kun kivut vain paheni. Istuinosan päällä virittelen useasti yläasteella tekemäni viltin, jotta kipeätä jalkaa ei ärsytä kylmä keinonahka. Vaniljantuoksuinen kynttilä lähelle palamaan, kuulokkeet korville ja voimabiisejä -soittolista soimaan. Täydellisyyttä hipovaa nautiskelua.

Voimabiisejä -spotify soittolistalle on valikoitunut suosikkibiisejä ja jollain tavalla puhuttelevia kappaleita. Sama lista on kovassa soitossa siivotessa ja jaksan paremmin tehdä kotitöitä. Listalla on seuraavat kappaleet:

Mitra - Äkkisyvää

Janna - Sä et ole hullu

Janna - Anna mä puhallan

LEO&Janna - Mul on sut

Jenni Vartiainen - Suru on kunniavieras

Mikael Gabriel - Kipua

Cheek - Niille joil on paha olla

Brädi&Toni Virtanen - Hätähuuto

Erin - Älä tule hyvä tyttö

Elastinen - Supervoimii

Elastinen - Eteen ja ylös

Kristiina Brask - Tuulilasin nurkkaan

Juha Tapio - Kelpaat kelle vaan

Christina Aguilera - Fighter

Stacie Orrico - Stuck

Suvi Teräsniska - Jos olisin mun mies

Suvi Teräsniska - Päästä mut pois

Suvi Teräsniska - Puolikas

Sanni - Että mitähän vittua

Petra - Siihenkään ei kuole

Jari Uutela - Myyrinmurtaja

Irina - Pokka

Irina - Kymmenen kirosanaa

Irina - Haluun olla yksin

Irina - Kaaoksen keskellä

Hanna Pakarinen - Go Go

Hanna Pakarinen - Fearless

Kaksio - Tyttö tanssii vaan

Jannika B - Aamun takana

Lauri Tähkä - Blaablaa

Ellinoora - Elefantin paino

Ellinoora - Leijonakuningas

Kaija Koo - Supernaiset

Kaija Koo&Cheek - Nää yöt ei anna armoo

Haloo Helsinki - Hulluuden highway

Apulanta - Koneeseen kadonnut

Tiktak - Sankaritar

Gimmel - Roviolla

HIM - In joy and sorrow

Uniklubi - Kukka

Stella - Aamun kuiskaus

Pink - So what

Pink - Raise your glass

Pink - Walk me home

Limp Bizkit - Behind blue eyes

Sonata Arctica - Tallulah

Meghan Trainor - All about that bass

Awareness song about CRPS on myös ihana ja omaakin elämää kuvaava kappale, jonka kuuntelen usein. Löytyy youtubesta helpoiten CRPS song nimellä. 

Illemmalla vietin aikaa sällin kanssa ja käytiin jääkiekkopelissä. Voitetuilla lipuilla. Meidän pojat voitti ihme kyllä. En tunnusta olevani kova lätkäfani ja huomaan ärsyyntyväni aikuisten miestin tuuppiessa ja tapellessa. Mutta kotona istumiselle jäähallikäynnit on mukavaa vaihtelua. Olen tämän vuoden puolella käynyt pelejä katsomassa jo kolmesti. Tosin edellisestä kerrasta onkin sitten niin pitkään, että vanha tuttu kannustushuutokin oli laiskistunut yhden taputuksen lyhyemmäksi. Migreeni ja väsymys yhdistelmä häiritsi katsomista ja kannustamista, mutta seura oli hyvää alun kännykänpyytelykiukuttelun laannuttua. Kaikkiaan ihan ok päivä. Kivaa tekemistä, mutta ei niin kivaa kiukkua ja kipuja päässä sekä jalassa.

#kumminkaa #saipa #lprseurakunnat 

Hyvinvointitikut osa 1: Meikkipäivä

Aamulla meinasi mennä aika pelkkään makoiluun, kun olin yöllä kotiutunut päivystyksestä vasta kahden aikaan. Miulla oli outoa puutumisen tunnetta oikealla puolella kasvoissa. Niinpä parin puhelinkeskustelun jälkeen hoitajan kanssa päädyttiin siihen, että menen käymään paikan päällä. Onneksi kaikki oli kunnossa ja hermo ilmeisesti saanut vain kylmää.

Onneksi muistin tikut ja väänsin hemmotteluajatuksen voimalla itseni sohvalta ylös. Tänään hyvinvointitikuista (päätin nimetä ne näin) valikoitui mieluinen meikki. Joka tapauksessa oli tarkoitus vaalentaa hiuksia vähän, niin aloitin siitä. Hiustenvärjäämisen jälkeen pääsin meikkaamaan. Mie käytän paljon edullisia meikkejä, silloin harvakseltaan, kun meikkaan enemmän. Niinpä näistäkin suurin osa on niitä edullisempia tuotteita. Kaikki on myös tuotteita joihin palaan aina uudestaan. Lista on siinä järjestyksessä, missä meikin naamalleni laitoin.

- Rimmelin insta fix&go kiinnityssuihke käytän tätä ennen ja jälkeen meikkaamisen

- Essence vedenpitävä you better work tinted day cream meikkivoiteena sävy 10 light

- Essence all about matt fixing compact powder puuteri

- Essence matt touch blush poskipuna sävy 60 cherry me up!

- Essence eyebrow designer kulmakynä sävy 04 blonde

- Loreal Paris Tattoo signature eyeliner extra black

- Essence long lasting eye pencil kajaali 01 black fever

- Maybelline luomiväri sävy 605 Beige Nude

- Essence Be an Original! Luomiväripaletti 05 dare to be bold! Käytin vaalea ja tummempaa kullan sävyä

- Essence I♡Extreme vedenkestävä volume mascara ultra black

- Forever Sonya Delicious Lipstick sävy 407 Guava. Tätä ei valitettavasti taida enää olla myynnissä, mutta on miun suosikkihuulipuna kirkkaanpunaisen lisäksi.

- H&M Midnight muse body mist. Ihanan tuoksuinen hitusen voimakkaamman tuoksuinen mist. Saman sarjan Caribbean crush tuoksua käytän arkituoksuna. 

Ennen meikkaamista 

Meikkaamisen jälkeen

Tottakai, kun meikkamisen vaiva oli nähty, niin mieli alkoi tehdä ihmisten ilmoille. Niinpä käytiin kaupoilla ja leikkipaikalla kauppakeskuksessa neidin ja miun siskon kanssa. Oli hyvä päästä vähän pois kotoa, kun naama on edelleen oudon tuntuinen ja jalka juimii väsymyksen takia. Päätin kuitenkin uhmata CRPS ystävääni ja kulkea kaupoilla ilman keppejä. Mukava päivä, nätti meikki ja iloinen olo on juuri niitä asioita, mitä tarviin nyt elämään kivun ja masentuneen mielialan keskelle. ♡

Löytyi päivän teemaan sopiva tekstikin. 

Ihana temppuneiti tuumaili miulle kotona vaatteistaan, että "nyt mie näytän lapselta, 

mil on tylsät vaatteet!" 😁 Hää valitsi siis itse legginsit, mutta paidan valitsin mie. Paita ei ollut mieluinen. Kampaus on jo päivän toinen. Aiemmin kokeiltiin prinsessalettikampausta, mutta hiuksissa on niin paljon pituuseroa, että oli vaikeaa toteuttaa tämä kampaus.

Sälli muuten seikkaili kaverillaan ja jäi siksi kyydistä tällä reissulla. Hää oli kyllä käynyt kiipelyseinillä kiipeilemässä, joten ehkä lepo tuli tarpeeseen. 

Hyvinvoinnista huolehtimista

Miulla on ollut mieli maassa viime aikoina ja olen katsellut paljon videoita youtubesta ja vastaan tuli video, jossa perheenäiti oli päättänyt ottaa itselleen aikaa muistaakseni puoli tuntia päivässä. Hän kirjoitti jätskitikkuihin asioita, joiden ajatteli lisäävän hyvinvointiaan ja toteutti yhden päivässä. Mie tein itselleni tänään samanlaiset tikut. 

Valitsin tikkuihin asioita, joista nautin ja keksin niitä 14 kappaletta. Ensin suunnittelin seitsemää, mutta ideoita tuli enemmän. On ainakin riittävästi vaihtelua, ettei ala kyllästyttää. Aikaa käytän näihin sen mukaan mikä tuntuu hyvältä, mutta kaikki asettuu 10-30 minuutin välille. Eli joka päivä noukin kiposta yhden tikun ja toteutan siinä lukevan homman. 

Jos kuvasta ei saa selvää, niin tällaisia tekemisiä niihin keksin:
Kasvohoito
Käsien hoitaminen ja kynsien lakkaaminen
Jalkakylpy
Miellyttävä meikki
Itsensä kehuminen tai positiivisuuspäiväkirja
Musiikkia viltin alla
Puhelu ystävälle
Lukeminen
Taiji
Mindfulness
Askartelu
Värityskirjan värittäminen
Kahvittelu pihalla tai kahvilassa
Kahvi ja herkku

Ystäväni ja viholliseni CRPS

Meistä on tullut melkoinen taistelupari CRPS:n kanssa. Se on sellanen omalaatuinen kaveri, että se tahtoo viedä jalat miun alta. Hyvinä päivinä tää kaveri antaa miun herätä kivuitta vaan palatakseen heti kimppuun hyörimään, kun nousen jaloilleni. Huonoina päivinä ei oo hetken taukoa, ettei tää k**ipää oo kimpussa repimässä ja roihuttamassa miun jalkaa. Eikä tää oo mitään pientä nipistelyä vaan vaihtelua vmäisen polttelun ja armottoman puukoilla ja salamoilla tökkimisen välillä.

Tällasen piirustuksen tein yhtenä kivuliaana unettomana yönä tästä "ystävästä" kaikkine apuvälineineen:

Tää on tällanen ilkikurinen, riehuva kakara, kaikkine tulisine hiuksineen, salama käsineen ja neulajalkoineen. Hyvällä tuulella ollessaan se kutittelee hetken vaan höyhenellä ja lähettää elohiiren reissulle reittä pitkin. 

Tää on siitä ikävä ystävä, että se haluaa miun jakamattoman huomion. Miun tarvii hätyytellä sitä lääkkeillä ja erilaisilla kuntoutusmenetelmillä. Lapset joutuu nykyään kattomaan, ku mie istun hoploppireissut tän kaverin kanssa. Jos sitten eksyn sinne kiipeilemään tai trampalle hyppimään, on tää kaveri heti mustasukkainen ja tökkimässä. Se vie ulkoilustakin vauhdin pois. Uskallapa mennä mäenlaskuun tai majanrakennushommiin. Tää kaveri ei nimittäin viihdy hyvin kylmässä vaan kaipaa suojakseen monet kerrokset villasukkia ja välihousuja. Jos ei se niitä saa se ottaa järeet keinot käyttöön, että muistan seuraavalla kerralla verhoilla sen asianmukaisin varustein. Hyvin varustettunakin ulkoilu ei oo sen lempparihommaa ja sen mielenkiinto loppuu nopeesti. Kesä on ollu tähän mennessä tän kaverin lemppariaikaa. 

Ennen lenkkeily kuulu inhokkiliikuntamuotoihin, mutta tän kaverin tultua kuvioihin on tullut myös armoton hinku päästä vaikka ihan vaan pikkuriikkiselle lenkille. Sillon on parasta varata mukaan kyynärsauvat ja urheilumieltä, koska lenkillä kokeillaan kumpi kyllästyy ensin: jalassa asuva CRPS vai mie. Yli kilometrin on turha kuvitella pääsevänsä, jos ei halua ekstremeurheilla ja katsoa, koska se jalka lähtee alta.

Tällasen kaverin oon itelleni saanut ja sen kanssa elelen. Meillä on koulutusvaihe menossa ja toive siitä, että tää kaveri oppis tavoille on suuri, mutta en laittais silti vielä päätäni pantiksi. 😀

Mitä ihmettä oikein tapahtu?

Kuten aikasemmassa kirjotuksessa kerroin, satutin jalkani viime toukokuussa töissä. Astuin puukengillä duplon päälle ja taitoin oikean nilkan. Samana päivänä pystyin töissä vielä juoksemaan, mutta seuraavana aamuna kipu oli niin järjetön, etten juuri pystynyt kävelemään. Töihin päätin kuitenkin vielä suunnata. Aika pian tajusin, ettei jalka kestä työpäivää ollenkaan ja aloin selvitellä lääkäriin pääsyä. Onneksi työtapaturman myötä pääsin yksityiselle ja sain riittävästi sairaslomaa ja jalasta otettiin röntgenkuvat. Luut oli onneksi kunnossa.

Viikon levolla sain jalan työkuntoon ja palasin lapsia kaitsemaan. Oli jo päästy kesäkuun alkuun. Alkuun jalka olikin hyvä, kunnes juhannuksen aikoihin oli jo kovat kivut ja pohkeessa alkoi olla puutumista ja muita hermoperäiseen vaivaan viittaavia oireita. Huolestuin toki hirmuisesti, mutta en halunnut jäädä vielä töistä pois. Eihän työsuhdetta ollut jäljellä kuin kesäkuun loppuun. Viime metreillä kuitenkin oli pakko luovuttaa ja jäin muutamaksi päiväksi sairaslomalle ennen työsuhteen päättymistä. 

Pääsin työtapaturmavakuutuksen maksamana kesä-heinäkuussa lääkäriin, ortopedille ja fysioterapiaan yksityiselle. Lääkäri totesi nivelten ja siteiden menneen sijoiltaan ja lähetti miut fysioterapiaan hakemaan venytysohjeita. Fysioterapeutti oli heti vakuuttunut vaivan hermoperäisyydestä ja lupasi venytysohjeet vasta, kun asiaa olisi selvitetty tarkemmin. Ortopedi ei hermoperäisyyteen ottanut sen erikoisemmin kantaa. Pohti sitä kyllä tekstissään. 

3 viikon työttömänä olemisen ja viikottaisen fysioterapian myötä kivut taas laantui ja menin heinäkuun lopulla takaisin töihin. Fysioterapian avulla vaivaa saatiin pidettyä sen verran aisoissa, että kykenin olemaan töissä, mutta kaikista eristyisjärjestelyistä huolimatta kipu vaan yltyi. Jalkojen päällä oli vaikeaa olla. Ennen sairaslomaa mietittiin osittaista työaikaa keventämään jalan rasitusta, mutta tässä kohtaa vakuutusyhtiö ei enää ollut halukas maksamaan. Venähdys/nyrjähdysvamman katsotaan paranevan 6 viikossa ja miulla tuo aika oli jo reilusti ylittynyt. Kivut oli kovat ja töissä oli vaikea olla. Sinnittelin niin, että kuukausi työssäoloa tulisi täyteen. Sitten luovutin.

 Kauan odotettu etelänloma syyskuussa olikin kuntoutusloma ja sinä aikana sain onneksi nauttia hetken kivuttomuudesta. Olin aika nopeesti kesällä huomannut kipujen pahenevan kylmästä ja jalkojen päällä olemisesta, joten lomalla nautittiin sopivan lämpöisestä allasvedestä ja etelän lämmöstä. Kävelyä joutui jättämään vähemmälle ja hienot kengät sai jäädä kotiin. Lomalla kuljin lenkkareissa ja matalissa sandaaleissa, jos halusin hienostella. 

Vakuutuksen maksamat fysioterapiakäynnit loppui lokakuussa ja sen jälkeen kivutkin paheni. Syksyn mittaan syytä kipuihin selviteltiin, mutta mitään todettavia vammoja tai selityksiä ei vaivoille löytynyt. Matkalla oli kummitellut heinäkuussa todetut plantaarifaskiitit, normaalilöydökset ENMG tutkimuksessa ynnä muuta.

Sitten pääsin marraskuussa takaisin tutulle ortopedille vaivojani miettimään työterveyshuollon kautta. Tuo käynti muutti kaikki miun odotukset ja ajatukset omista kivuista. Sain diagnoosin M89.0 algoneurodystrofia kaveriksi nyrjähdysvammalle sekä suosituksen fysioterapian jatkosta. Tää oli se päivä, jolloin aloin syödä hermokipulääkkeitä päivittäin, vaikka kovasti toivoin, että selviäisin ilman. Fysioterapia lopulta järjestyi vasta joulukuussa työterveydessä enkä päässyt tutulle yksityiselle fyssarilleni, koska vakuutusyhtiön mielestä sairaus ei ole työtapaturmavakuutuksesta korvattava. Tällä hetkellä fysioterapia on taas tauolla.

Diagnoosi on myöhemmin tarkennettu ajantasaisemmaksi ja se on nimeltään CRPS. Lääkitystä on matkalla vaihdettu ja annostusta nostettu reilusti. Kivut pahenee, jalka oireilee mitä ihmeellisimmin tavoin ja pää leviää, mutta onneksi ympärille on koostunut myös kattava tiimi hoitoalan ammattilaisia auttamaan eteenpäin. 

Tällä hetkellä raha-asiat on työn alla, jotta olisi aikaa ja varaa keskittyä kuntoutumiseen. Toivottavasti tulevaisuudessa olisi miulle varattuna jonkinlaista hallinnan tunnetta sairauden ja kipujen kanssa sekä johonkin työhön paluu. Aikataulua en vielä uskalla edes haaveilla.

Paluu blogin äärelle

Täällä kirjotellaan taas. Palailen parin vuoden jälkeen tänne elämää ihmettelemään.  Viime kirjottelun jälkeen on tapahtunu kaikenlaista, johon täytynee palata myöhemmin tarkemmin. Poistelin myös joitain tekstejä, mutta en raaskinu tyhjentää blogia kokonaan enkä halunnu alottaa kokonaan uuttakaan. Vanhat tekstit säilyköön muistoina tuolla menneisyydessä.

2017, kun viimeeks kirjottelin oli opinnot vielä vaiheessa, mutta valmistuin saman vuoden joulukuussa. Opinnäytetyö oli tuon kesän ja syksyn suurin hoidettava asia ja se saatiin huippuarvosanalla myös valmiiksi. Meillä oli aivan mahtava porukka tekemässä sitä. Aiheena oli lapsen seksuaalisen kehityksen tukeminen varhaiskasvatuksessa. Asia, joka ansaitsee varmasti oman tekstinsä myös täällä aikanaan.

Oon tuon 2017 jälkeen tehny töitä samassa päiväkodissa. Päiväkotiarkea siis kotona ja töissä. Viime toukokuussa 2019 satutin työtapaturmassa jalkani astumalla töissä puukengillä duplon päälle. Nilkka sen seurauksena taittui. Luulin jo viikon sairasloman aikana tulleeni kuntoon. Olin kuitenkin väärässä ja elokuussa oli pakko myöntää parin kuukauden potemisten jälkee, et satutettu jalka ei kestä töissä ja jäädä sairaslomalle. Siitä asti oon mietiskelly, mitä miun tulevaisuus pitää sisällään tulevina vuosina ja mitä voisin tehä jatkossa päivien ratoksi vamman seurauksena kehittyneen sairauden sallimissa rajoissa.

Tänään mieleen palasi tää blogi. Päätin palata päivittämään tilanteen tänne ja katotaan olisko tästä miulle nyt säännöllisempää ajankulua tulossa. :) 

Lapset on kasvaneet kohisten. Sälli täytti just kymmenen ja teini-ikä uhkailee tulollaan. Neitikin on jo viisi. Taloudessa siis kaksi omalla tavallaan oman tahtoista yksilöä. <3

Mukavaa alkanutta vuotta!